Sanat leikkivät ja tanssivat. Piirissä kilpaa, tarinat.
Akselotti askeleen otti uudella jalallaan matkallaan kohti Ksokimilkoa, uutta kotijärveä kuulemma ainokaista, kokonaista, järveä joka on niin tärkeä. Chalco chalco chalco kuihtui pois ja jäi vain pakko lätäkössä asua kun puff Porfirio sentään Chalco haihtui ja haudattiin
mutta voihan veikkoset sentään elämän ihmettä, uutta jalkaa ja tämän perhettä. Molskis polskis vetehen loiskis nyt käy matkani oitis!
Vuodet vaihtuvat toisikseen lipuvat hiljalleen Vuodet, vuodenajat, kuukaudet seuraavat toisiaan. Nykyhetki, tämä päivä tärkein kaikista; Päivään mahtuu monia, pieniä hetkiä: katse, kiitos, kosketus joiden arvoa, ethän koskaan unohda
Kyky uskoa hyvään pahan keskellä,
taito luottaa petettynä,
uskalla hymyillä, ensimmäisenä
Myyrä, möyrii möyrii höyrii pyörii hyörii maan alla ei paina mua halla eikä routa ei pouta eikä kuurot maan alla uurastan päivin uurastan öin ei päivä yllä mullan alle eikä kullan katse
on mulla räpylät mahtavat mahtavat räpylät voimat antavat joilla kaivan tunneleita multaan ne hohtaa hohtaa uutuuttaan ei murru seinät multaiset multaiset, mutta kultaiset olen taitava rakentaja rakentava pakertaja teen rakenteen tunneliin teen sen maan uumeniin
kuulemiin meille huudetiin kun tunneliin me muutettiin hetken aikaa me kuunneltiin ratki raikaa kun suudeltiin
Kevät luontoa lämmittää hankikanto, ihana sää linnut kuorossa viestittää [Nimi], hyvää synttäriä!
