Annoin veljelleni hoitoon parivuotiaan limoviikunani. Pistokkaan olin alun perin saanut Pauskilta. Ajattelin, että siinä on niin helppo kasvi, että veljeni saisi pidettyä sen hengissä vaihto-opintojeni ajan. Ajattelin väärin. Jokainen veljeni hoimaan annettu kasvi kuoli, myös rakas limoviikunani. Suomeen palattuani elämässäni oli limoviikunan mentävä aukko, joten vuonna 2019 silmiini osui yksi raksatalon käytävän limoviikuna. Tuolloin kävelin melkein päivittäin kampuksen käytäviä ja kerta kerralta houkutus kasvoi suuremmaksi. Limoviikuna oli massiivisen kokoinen, ei kukaan huomaisi. Eräänä päivänä ohi kävellessäni napsasin kahden lehden pistokkaan mukaani ja kasvi on minulla yhä. Se muistuttaa minua kampuksesta ja opiskeluvuosistani. Olen leikannut limoviikunaa runsaasti, joten se on pysynyt sopivan kokoisena huonekasvina jo pitkään.
“Käydään vain pikaisesti katselemassa kasveja Opuntiassa jooko?” on lause, jota sanoessa tiesin huijaavani sekä itseäni että Anttia. Mukaan tarttui elämäni kallein (120 e) kasviostos: White Ghost. Tuttavallisemmin sanottuna valkoinen haamu. Tyräkki, tyräkit ovat viihtyneet hoidossani, jotan uskoin tämänkin viihtyvän. Minulle luvattiin hidaskasvuista kasvia, sillä viherpeukaloillani kasvit tuppaavat kasvamaan liian isoiksi nopeasti. Niin vain kävi, että kevään koittaessa yksilöni puski uutta kasvua lyhyessä ajassa yllättävän paljon. Uusi kasvu näyttää pirunsarvilta, sai hymyn huulille. Tiesin, että kallis ostokseni voi hyvin.
“Käydään vain pikaisesti katselemassa kasveja Opuntiassa jooko?” on lause, jota sanoessa tiesin huijaavani sekä itseäni että Anttia. Mukaan tarttui valkoisen haamun lisäksi tämä aaltofunktiokasvi joka näytti aivan sinifunktiolta. Istutin kasvin aivan liian isoon ruukkuun, mutta kasvi on kasvanut niin hurjalla nopeudella, että täyttää jo ruukkunsa.
